Sonic diaspora, vibrations and rhythm: thinking through the sounding of the Jamaican dancehall session

The propagation of vibrations may provide a better way of understanding diasporic spread than the conventional focus on the circulation of products (Hall 1980, Appadurai 1986, 1996, Gilroy 1993a, Brah 1996). Jamaican sound systems operate as a broadcast medium and a source of CDs, DVDs and other commercial products (Henriques 2007a). But the dancehall sound system session also propagates a broad spectrum of frequencies diffused through a range of media and activities - described as “sounding” (following Small’s 1998 concept of “musicking”). These include the material vibrations of the signature low-pitched auditory frequencies of Reggae as a bass culture (Johnson 1980), at the loudness of “sonic dominance” (Henriques 2003). Secondly a session propagates the corporeal vibrations of rituals, dance routines and bass-line “riddims” (Veal 2007). Thirdly it propagates the ethereal vibrations (Henriques 2007b), “vibes” or atmosphere of the sexually charged popular subculture by which the crowd (audience) appreciate each dancehall session as part of the Dancehall scene (Cooper 2004). The paper concludes that thinking though vibrating frequencies makes it easier to appreciate how audiences with no direct or inherited connection with a particular music genre can be energetically infected and affected - to form a sonic diaspora

Auteur da Fé - The Geopolitics of the Author

This paper examines the concept of the auteur that explores how it was always geopolitical in character, and never simply an affirmation of individual expression. Truffaut’s Fahrenheit 451 is read as a theory of the auteur that foregrounds its status as gesture, rather than genius

The Color of Noise

Initially presented as a lecture in Hout Bay, South Africa, this article seeks to realize three aims. First, under the capacious heading of postcolonial sound studies, it attempts to think the articulation between racial difference and sound by probing the now common association of color and noise, for example, the “pink” noise routinely used as a sleep aid. Despite the existence of white and black noise, color is here attributed to signal characteristics in ways that also underscore the risks in reducing race to color. Second, responding to such risks, this article then seeks to examine a South African genealogy of the differentiation between sound and noise, a differentiation whose juridical (and thus political) instantiation draws essential and immediate attention to the figure of the neighbor, especially as the neighbor embodies a distinctly sonic nuisance. Race returns in this context as part of a spatial segregation that both “colors” noise, and draws attention to a prior sonicity, the “long scream” of those forced apart from others under Apartheid. This sonicity emerges as a problem for all thinking of noise that grasps it (whether phenomenological or juridically) as a form of nuisance. Third, in casting itself as an example of “investigative poetry,” this article broaches a collective inquiry on the politics of noise (both heard and unheard) in South Africa, and invites the participation of researchers distributed over cacophonous archives who hear themselves hailed by the conceit that sound is a problem whose quality as a radiant permeation requires the indiscipline of the critical humanities for its study

Yhteisöllinen kaupunkitapahtumakulttuuri Helsingissä

Opinnäytetyössäni tutkimuskohteena on Helsingin yhteisöllinen kaupunkikulttuuri, joka on monipuolistunut ja kasvanut viime vuosina niin voimakkaasti, että puhutaan kaupunkikulttuurin uudesta ilmiöstä. Työssäni tarkastellaan kaupunkitapahtumia lähihistorian ja nykypäivän esimerkkitapahtumien kautta. Työni avulla pyritään saamaan käsitys siitä, mihin suuntaan kaupunkitapahtumakulttuuri on kehittymässä ja tuleeko tämänhetkinen tekemisen tapa säilymään. Sosiaalisen median rooli viime vuosien kaupunkikulttuurin kehittymisessä on ollut suuri, joten työssä tarkastellaan myös sosiaalisen median hyötyjä, haittoja sekä merkitystä. Työssä pohditaan myös yhteisöllisyyden merkitystä ja sen tuottamia hyötyjä. Suurena painopisteenä on toimijoiden ja kaupungin välinen yhteistyö sekä sen tuomat ongelmat ja mahdollisuudet. Työssäni kokoan toimintaehdotuksia tämän yhteistyön parantamiselle ja kehittämiselle. Työ on kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu syvähaastattelemalla Helsingin kaupungin eri yksiköitä sekä eri tapahtumajärjestäjiä ja kaupunkiaktiiveja. Tutkimustuloksia on saatu myös lokakuussa 2012 järjestetystä keskusteluillasta, joka on työn toiminnallinen osa. Näiden lisäksi materiaalia on saatu mediaseurannalla. Tutkimustuloksia hyödyntämällä tutkimuksessani tehdään päätelmiä tulevaisuudesta sekä kartoitusta siitä, mihin suuntaan kaupunkitapahtumien tuottaminen ja kaupunkikulttuuri Helsingissä on menossa. Työni tavoitteet ovat lisätä tietoa ja ymmärrystä tämän hetken kaupunkikulttuurista, ennustaa sen suuntaa tulevaisuudessa sekä toimia ymmärryksen ja uuden ideoinnin työkaluna tapahtumajärjestäjien ja kaupungin välillä. Työ voi toimia myös pohjamateriaalina ja työvälineenä tuleville tutkimuksille. Tutkimus hyödyttää erityisesti Helsingin kaupunkia sekä siellä toimivia aktiivisia kaupunkilaisia ja tapahtumajärjestäjiä. Työ hyödyttää kuitenkin myös koko kulttuurialaa, kulttuurituottajia sekä kaikkia aiheesta kiinnostuneita kansalaisia. Tilaajana toimii Helsingin kaupungin tapahtumayksikkö.This thesis is about the communal culture of events which has increased in recent years in Helsinki. My thesis examines this new phenomenon or a new era of culture. In this work I deal with the topics through the history and through some examples. Particular attention is drawn to the idea of community and to social media which has a big part to this whole development. In this study I also deal with the topics about problems between the organizers or the city actives and the city of the Helsinki and its bureaucracy. There is a summary about development suggestions for those problems. The thesis is a qualitative research and a prediction method has also been used. The results has obtained through the personal interviews. The results and views are also gathered from the teach-in I organised in October 2012 and from the research through media. The aim of this study is to get a better understanding about the communal culture in Helsinki in these days. The aim is also make suggestions to the better cooperation between the organisers and Helsinki and also try to predict the future. This study will particularly benefit the organisers and the city actives but also the city of Helsinki. It’s useful guide for the whole cultural field. It can be used as a tool of understanding and as a working tool or a basic to the next researches in the future. Subscriber of the thesis is the events division of Helsinki